”Jotakin jäi sanomatta, aistin sen kyllä. Äiti oli aikonut sanoa jotakin muuta. Ehkä isä oli ollut komea mutta huikentelevainen tai ehkä he olivat menneet naimisiin vain siksi, että äiti oli tullut raskaaksi. Jokin kipeä kohta minun isääni liittyi, olin siitä aivan varma. Ei auttanut muu kuin toivoa, että äiti olisi jonakin päivänä valmis kertomaan minulle totuuden.”
Syrjästä katsojan tarinoita -kirjasarja etenee itselläni höyryjunan lailla. Olen päässyt jo kuudenteen osaan eli Taiteilijan vaimoon, joka jatkuu melkeinpä suoraan siitä mihin Ruokarouvan tytär jäi. Tapahtumat sijoittavat vuosiin 1927-1930, jolloin kieltolaki oli voimissaan, viinan trokaus rehotti, Lapuan liike aloitti toimintansa ja kyyditykset itärajalle olivat voimissaan,
Kansi ja kirjan nimi antavat jo selkeän osviitan miten tarina etenee. Kirsti ja Iivo ovat löytäneet rakkauden toisistaan ja elävät nyt susiparina Pariisissa Madame Elisabethin Hôtel de Suédeassa. Iivo tunnetaan nimellä Ilmari Aaltonen ja hän on päässyt kuvanveistäjä monsiur Pomponin oppiin. Kirsti pitää pystyssä Elisa Schiaparellin ateljeeta tämän matkustettua Italiaan. Kirsti haaveilee Suomeen paluusta jotta voisi perustaa Helsinkiin muotihuoneen yhdessä Miilin kanssa. Kirsti myös ikävöi perhettään mutta on huolissaan myös maineestaan, sillä pelkää kotiväen saavan tietää hänen elävän Iivon kanssa yhdessä vaikka he eivät ole naimisissa.
Tuore kihlapari aloittaa matkansa takaisin Suomeen, jotta huhut heidän susipariudesta eivät levisi Suomeen ennen heidän saapumistaan ja Kirsti jännittää kuinka kotona otetaan kihlauutiset vastaan. Kotipuolessa pariskunta asettuvat asumaan Albergaan Idan täyshoitolaan, heidät vihitään koruttomasti, Kirsti ja Miili pystyttävät muotihuoneen Bulevardille ja Iivo yrittää saada jalansijaa taiteilijapiireissä. Pian Kirsti myös huomaa odottavansa lasta samaan aikaan kun hän yrittää Miilin kanssa saada muotitalon tuottamaan ja tukea ailahtelevaa sekä turhautunutta Iiroa tämän taiteilijaurallaan.
Kirsti jää yksin pyörittämään muotitaloa Miilin avioiduttua yllättäen ja nyt hän on liikkeen omistaja sekä työnantaja, sillä hän palkkaa Karjalasta kotoisin olevan Ludmillan ompelijattareksi. Lähipiirin ennakkoluuloista huolimatta Ludmilla osoittautuu kullanarvoiseksi työntekijäksi Kirstille. Samaan aikaan Iivo saa myös vakituisempia töitä Eliaksen kautta. Tosin se tarkoittaa sitä, että hän joutuu muuttamaan Pohjanmaalle, missä Iivo löytää tiensä Lapuan liikkeen toimintaan.
Taiteilijan vaimo on hieman tasaisempaa luettavaa kuin Ruokarouvan tytär, vaikka tässäkin kirjassa päähenkilöt osuu aina sinne missä tapahtuu ja kirjallisuus- sekä kulttuuripiirin henkilöitä tulee ja menee tämän tästä. Taitelijan vaimossa sivutaan nimittäin Kirstin kautta Charles Lindberghin lentoa Atlantin yli, höyrylaiva Kurun uppoamista, Albert Edelfeltin patsaan paljastusta sekä Topelius-muistomerkkipatsaan veistokisaa. Ennaltaan tuttuja kulttuurihahmoja kuten Olavi Paavolainen nähdään myös tässä kirjassa mutta mukana on myös paljon uusia nimiä kuten Mika Waltari. Ruokarouvan tyttäreen verrattuna kuitenkaan ei vedetä täysiä kulttuuriövereitä tällä kertaa vaan henkilöt sekä tapahtumat istuvat tarinaan hieman soljuvammin ja luonnollisemmin.
Tässä osassa sukupolvenvaihdokseen alkoi jo hieman tottumaan ja Kirstiin oli jo luontevampaa kiintyä. Ida sai kuitenkin onneksi myös enemmän näkyvyyttä auttavan äidin- ja isoäidin roolissa. Taiteilijan vaimo on jälleen täynnä realistisia arkielämän kuvauksia ja se onnistuu kuvaamaan hyvin nuoren avioparin elämää muuttuvassa maailmassa. Tässä osassa viimeistään kahden kerroksen väki -asetelma on poistunut ja siinä missä Ida tarkkaili ylhäistön elämää palvelijan roolissa sivusta, Kirsti tarkkailee tapahtumien keskellä osittain osana niitä. Kirsti on omalla tavallaan itsenäinen, moderni nainen, yrittäjä mutta samalla myös vaimo ja äiti joka elätti perheen miehen sijasta. Tuona aikana yhdistelmä ei varmasti ole ollut helppo, varsinkin kun moneen asiaan, kuten pankkilainan ottamiseen nainen tarvitsi puolison luvan ja käsitys avioliitosta on ollut hyvin perinteinen sekä konsertvatiivinen. Kirjassa voi tuntea, kuinka taiteellisilla aloilla työskentelevän asema ei ole ollut helppo, eikä ole edelleenkään. Lainaa oli pakko ottaa, jokainen penni piti laskea, mikä oli Kirstille luontevaa mutta tilanne kävi hieman Iivon ylpeyden päälle. Kirjasta välittyi arkisen elämän ilot, surut ja epävarman poliittisen ilmapiirin tuomat tuntemukset. Kirjassa olikin aistittavissa maailman poliittisen tilanteen muutokset ja seuraavat osat ajoittuvatkin jo toisen maailmansodan ajoille. Lopussa Kirsti saa myös tietää hänen isästään ja saa selityksen sille, mistä hänen taiteellinen puolensa on periytynyt. Tosin se vähän esitetään jokseenksin töksäyttäen ja tuo tunteen, että se oli vain nyt ”pakko” paljastaa tässä osassa.
Taiteilijan vaimo sisältää sitä mitä Syrjästä katsojan tarinoilta odottaakin. Loistavaa tarinnan kerrontaa, kepeää ja viihdyttävää tekstiä, arkielämän realistista kuvausta, jossa fakta ja fiktio punoutuu sujuvaksi kokonaisuudeksi ja yksityiskohtaista kuvausta. Näistä elementeistä saadaan koukuttava lukukokemus, eikä kirjaa malta laskea millään kädestä. En voi kuin arvostaa Enni Mustosen kykyä kirjoittaa näin elävää viihdekirjallisuutta, joka samalla voi aidosti sivistää, sillä taustalla on varmasti melko laaja ja tarkka tutkimustyö. Kun on kerran tämän kirjasarjan aloittanut, on se pakko lukea loppuun.
Kirjan tiedot:
Julkaisuvuosi 2018
Sivumäärä 427 s.
Kustantaja Kustannusyhtiö Otava
Kannen suunnittelu Timo Numminen
Kannen kuvat Rolf Engels ja Timo Numminen
ISBN 978-951-1-31869-9
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 