”Kevätaamu valkeni vähitellen makuukamarin pitsiverhojen takana. Vaikka olin kuolemanväsynyt, ajatukseni harhailivat kaikessa siinä, mitä äsken oli tapahtunut. Oli vappu, ja minä olin tavannut miehen, joka sai vereni kuumenemaan.”
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjassa olen päässyt jo viidenteen osaan. Ruokarouvan tyttäressä Ida Eriksson, tätä nykyään Helenius, jää hieman taka-alalle ja parrasvaloihin astuu tytär Kirsti.
Kirsti on varttunut yhdessä kasvattisisarensa Allin kanssa jo parikymppisiksi. Äiti Ida on nainut Eliaksen, joka on tytöille nyt isäpuoli mutta ja heillä on kaksoispojat Veikko ja Voitto. Eletään 1920-lukua, Kirsti sekä Alli opiskelevat yliopistossa ja vapaa-aikaa täydentää osakunnan riennot sekä Naisylioppilaiden Karjala-Seuran pakolaistyö.
Kirstin elämässä tapahtuu monta merkittävää käännettä. Kesän 1924 Kirstin on tarkoitus viettää Miilin apuna tämän hattuliikkeessä mutta Alli saa puhuttua hänet Naisylioppilaiden Karjala-Seuran näytelmäkiertueelle avustajaksi. Mauri Jaakkola, jonka Kirsti tapasi edeltävänä vappuna, pyörii mielessä mutta ajatus maatilan emäntänä ei tunnu oikealta. Ranskan kielen opintojen sijaan muotimaailma vetää enemmän ja enemmän käsistä taitavaa Kirstiä puoleensa. Allin menehtyessä Kirsti kokee elämänsä suurimman surun, joka sysää Kirstin elämän täysin uusille raiteille. Vallgrenien yllyttämänä Kirsti lähtee Pariisiin opintomatkalle vuodeksi. Pariisissa Kirsti päätyy Coco Chanelin muotitaloon, jossa työskentely ei ole helppoa. Kirsti kuitenkin etenee muotitalossa ja löytää kutakuinkin yhteisen sävelen Coco Chanelin oikean käden, mademoiselle Virginie Laurentin kanssa raottaen oman alkuperänsä salaista verhoa tietämättä sitä itse.
Kirja oli historiasta kiinnostuneelle tarinannälkäiselle hyvä valinta vaikka ihan saumaton lukukokemus ei ollut. Kirjan etukannen kuvitus ja takakannen teksti antoivat ymmärtää, että kirja sijoittuu Pariisiin. Lopulta Pariisi jäi pieneksi osaksi kirjaa, päästiin yli puolenvälin kirjassa ennen kuin Kirsti lähti matkaan. Toisaalta taas, kun vihdoin Pariisiin päästään, on kuvaelma tunnelmallinen 1920-luvun Pariisista muotitaloineen, puistoineen sekä ravintoloineen. Ennen kuitenkin sinne pääsyä, tapahtumat keskittyivät Suomeen ja pääosassa oli aluksi enemmän Alli, tosin Kirstin näkökulmasta kerrottuna. Kotimaan tapahtumatkin olivat kuitenkin mielenkiintoisesti kuvailtu. Myöskin sukupolven vaihdos antoi hieman ristiriitaisia tunteita vaikka se oli väistämättä edessä jos haluaa kirjasarjalle jatkuvuutta. Ida jäi valitettavasti täysin taka-alalle lähes saavuttomaksi henkilöksi ja olisin halunut, että myös Idan elämä ja ajatukset olisivat näkyneet hieman enemmän varsinkin kun kirja hyppäsi muutaman vuoden eteenpäin Ruokarouvan tapahtumista.
Asetelma kirjassa on myös hieman vaihtunut. Enää ei ole selkeää eroa piian ja herrasmiesväen välillä eikä ylemmän väen elämään sukelleta enää niinkään palvelijan silmin, mihin aiemmat kirjat ovat pohjautuneet. Kirsti on seuraavana sukupolvena tehnyt hieman luokkanousua vaikka jokseenkin on edelleen syrjästäkatsoja. Luokkaerojen lievä tasoittuminen vaikuttaa hieman tapahtumiinkin jättäen ne pintapuolisiksi. Samalla kirjassa koetaan myös kulttuuriöverit kun tunnettuja hahmoja Olavi Paavolaisesta Ernest Hemingwayhin vilahtaa tämän tästä, joka syö jo vähän uskottavuutta ja tekee perässä pysymisestä hankalaa. Jotenkin oli vaikea uskoa, että kaikki tunsivat kaikki niin Suomessa kuin Pariisissakin. Monella henkilöllä kohtalot kietoutuivat yhteen ja piirit tuntuivat todella pieniltä.
En voi myöskään olla kritisoimatta sitä hyvää tuuria ja mahdollisuuksia, joita tarjoutuu Kirstille saman tapaan kun hänen äidillensä Iidalle edeltävissä kirjoissa. Jokaisessa tiukassa paikassa löytyy aina joku tuttava tai tuttavan tuttava tai muu korkeampi voima, joka pelastaa pulasta. Myöskin Kirstin nousujohteinen ura muodin parissa tuntui hieman liioiteltulta kuten myös tietyissä kulttuuripiireissä hengailu.
Kirjassa oli kuitenkin myös paljon hyvääkin vaikka se oli joiltain osin hieman överi. Mustonen kertoo jälleen tarinaa yhdistäen onnistuneesti faktaa ja fiktiota sekä kuvailemalla tapahtumia ja paikkoja siten, että voit kuvitella ne täydellisesti mielessäsi. Tätä(kin) kirjaa varten Mustonen on joutunut varmasti tekemään valtavan taustatyön ja arvostan sitä ennen kaikkea. Myös tähän kirjaan on onnistuttu kuvailemaan sitä tavallista arkea mikä kirjoissa vetää puoleensa ja kuvaelma pariisilaisesta joulunvietosta tuntui niin tunnelmalliselta! Kirstin luonne kirjassa on kuten äitillänsä Idalla, suora ja rehellinen. Kirjaa on siinä mielessä mukava lukea, että se on myös tarina kasvusta aikuisuuden kynnyksellä, jossa tehdään valintoja ollen rehellinen itselleen.
Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin koukuttavaa ja kevyttä luettavaa. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraava kirja tuo tullessaan. Jännityksellä odotan etenkin, että selviääkö Kirstille koskaan hänen syntyperänsä.
Kirjan tiedot:
Julkaisuvuosi 2017
Sivumäärä 496
Kustannusyhtiö Otava
ISBN 978-951-1-28493-2
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 