Yleinen

Allekirjoita Good Clothes, Fair Pay -kansalaisaloite

Allekirjoita EU:n kansalaisaloite tästä

Tiedätkö mikä on Good Clothes, Fair Pay -kansalaisaloite? Se on EU:n kansalaisaloite, jossa vaaditaan vaatealan yrityksiä ryhtymään toimeen nostaen palkat tuotantoketjuissaan sellaiselle tasolle, että ne riittävät elämiseen. Toisin sanoen palkan tulee olla sen suuruinen, että se kattaa asumisen, ravitsevan ruoan, terveydenhuollon, vaatetuksen, liikkumisen ja koulutuksen. Lakialoite tarvitsee miljoona allekirjoitusta mennäkseen käsittelyyn eikä nimiä ole vielä tarpeeksi vaikka aloite umpeutuu tämän kuun 19. päivä. Eli nyt siis on kiire.

Miksi aihe on tärkeä? Siksi, että vaatteet ovat meille välttämättömyys mutta ne, jotka valmistavat meille vaatteet, saavat siitä aivan liian pienen palkan ja elävät köyhyydessä. Vaateteollisuudessa suuret brändit ovat luopuneet omista tehtaistaan ja siirtäneet tuotannon alihankkijoille halpatyömaihin, pääasiassa Aasian maihin. Tämä on johtanut useisiin ongelmiin, kuten riittämättömiin palkkoihin, huonoihin työoloihin sekä lapsi- ja pakkotyövoiman käyttöön. On aika tehdä muutos.

Matalat palkat pitävät yllä köyhyyttä

Samaan aikaan kun muotijätit tekevät voittoa miljoonia tai miljardeja, he eivät maksa kunnollista palkkaa työntekijöilleen jotka ompelevat myytävät vaatteet. Palkka on usein niin pieni, ettei se riitä elämiseen. Riittämättömät palkat ajavat myös lapset töihin koulun sijasta. Monissa maissa on säädetty minimipalkka joka on eri asia kuin elämiseen riittävä palkka. Monet työnantajat maksavat kuitenkin vain minimipalkkaa – jos edes sitäkään. Monet työntekijät eivät ole perillä laista tai oikeuksistaan, joten työnantajan on helppo huijata.

Esimerkiksi Bangladeshissa minimipalkka on 85 euroa kuussa kun elämiseen riittävä palkka esimerkiksi pääkaupunki Dhakassa (joka on vaatetehtaiden keskittymä) on noin 230 euroa. Kiinassa minimipalkka vaihtelee noin 180-300 euron välillä kun elämiseeen riittävä palkka olisi noin 590 euron paikkeilla. Ongelma on siis, että työntekijöille ei haluta maksaa elämiseen riittävää palkkaa, ainoastaan minimipalkka, joka on 2-5 kertaa vähemmän kuin mitä palkka, joka takaisi kohtuullisen elintason.

Huonot palkat eivät kohdistu ainoastaan Aasian maihin. Euroopassa muun muassa Serbia, Ukraina, Kroatia ja Bulgaria ovat maita, joissa maksetaan erittäin alhaisia palkkoja ja palkkataso jää kauas todellisista elinkustannuksista. Näissä maissa valmistetaan esimerkiksi Espiritin ja Hugo Bossin vaatteita. Ukrainalainen ompelija ansaitsee noin 126 euroa kuukaudessa, kroatilainen taas noin 450 euroa. Elämiseen riittävä palkka olisi Ukrainassa viisinkertainen, Kroatiassa puolestaan kolminkertainen.

Palkkojen korottaminen poistaa köyhyyttä ja edistää tasa-arvoa.

Työolot ovat ihmisyyttä vastaan

Vaikka maissa joissa vaateteollisuus kukoistaa, on säädetty lakeja minimipalkasta, työajasta sekä ylityöstä niin niitä ei välttämättä noudateta. Huono lainvalvonta, korruptio, poliittiset sidonnaisuudet ja työntekijöiden kouluttamattomuus ja tietämättömyys lainsäädännöstä ja omista oikeuksista mahdollistavat tämän eikä vaateyritykset ole asiasta kiinnostuneita sillä he maksimoivat voitot työntekijän kustannuksella. Työntekijöiden työpäivät ovat ylipitkiä, työolot vaarallisia, järjestäytyminen ammattiliittoon sekä lakkoilu on tehty vaikeaksi tai mahdottomaksi, eikä lapsi- tai pakkotyöltä vältytä. Lisäksi kiintiöt eli määrät kuinka paljon vaatekappaleita työntekijän pitää tuottaa työpäivänsä aikana, ovat kohtuuttomia. Työnantaja saattaa myös painostaa tai jopa pakottaa ylitöihin vailla korvauksia tai korvaus on mitätön.

Työaika voi olla 12 jopa 20 tuntia. Työaikoja usein perustellaan sillä, että työntekijät haluavat itse tehdä pitkiä päiviä. Tämä voi olla totta, sillä lisätöitä tehdään lisätienestin toivossa mutta toinen syy voi olla työnantajan painostus, sillä tehtaat ottavat vastaan tilauksia, joka ylittävät niiden kapaisteetin. Moni työntekijä kokee työantajan toimesta henkistä- ja fyysistä väkivaltaa sekä uhkailua.

Monissa maissa, joissa vaatteet tuotetaan, oikeus vapaaseen ammatilliseen järjestäytymiseen on rajoitettu tai vapautta järjestäytymiseen ei ole ollenkaan. Esimerkiksi Kiinassa ammattiyhdistystoiminta on kielletty. Monissa maissa ammattiyhdistysten perustaminen johtaa irtisanomisiin, häirintään, pahoinpitelyyn tai jopa kuolemaan. Mahdollisuus siis vaatia parempia palkkoja tai työoloja on tukahdutettu, mikä mahdollistaa omalta osaltaan tilanteen jatkumisen sellaisenaan kuin se on.

Työolot ovat vaaralliset. Monissa tehtaissa työntekijät työskentelevät kuumassa ja kosteassa lukittujen ovien ja kalteroitujen ikkunoiden takana altistuen tulipaloille, tekstiilipölylle ja kemikaaleille vailla asianmukaisia suojavarusteita. Tehtaissa on usein tee se itse -sähkökytkentöjä, jotka aiheuttavat oikosulkuja ja näin ollen tulipaloja. Kun ovet ja ikkunat on teljetty, on pelastautuminen mahdotonta.

Tehtaissa käsitellään kemikaaleja ilman suojavarusteita. Esimerkiksi farkkujen hiekkapuhallusta tehdään vailla asianmukaisia suojaimia joka johtaa silikoosi-nimiseen keuhkotautiin. Usein taudin oireet ilmenevät vasta kuin tauti on edennyt sille mallille ettei mitään ole tehtävissä. Silikoosi altistaa muille keuhkosairauksille kuten tuberkuloosille tai keuhkosyövälle. Hiekkapuhalluksella saadaan farkuille kulutettu ilme ja se on monin verroin nopeampaa kuin käsin hiomapaperilla hiominen. Kankaita ja vaatteita käsitellään kemikaaleilla jotta niitä olisi helpompi käsitellä ja jotteivat ne homehdu kuljetuksen aikana. Osa käsiteltävistä kemikaaleista ovat kiellettyjä EU:ssa mutta toisinaan tarkastuksissa löydetään jäämiä kielletyistä kemikaaleista.

Työviikot ovat kuusi tai seitsemän päivää, eikä lomia tai vapaapäiviä tunneta. Myöskään sosiaaliturvaa ei ole eikä kaikissa maissa ole edes eläkejärjestelmää. Mikäli siis sairastuu, loukkaantuu työssään pysyvästi, päätyy työkyvyttömäksi tai irtisanotaan, ei saa mitään korvauksia tai tukea. Mikäli työntekijä menehtyy onnettomuudessa tai työn aiheuttamaan sairauteen, jää perhe mahdollisesti vailla korvauksia. Nuoret naiset ovat saattaneet lähteä kauaksi kotoansa töihin ja jättäneet lapsensa sukulaisen hoiviin. Lapsi ei välttämättä tunnista vanhempiansa kun seuraavan kerran tapaavat heidät. Lisäksi huonot palkat ajavat työntekijöitä ottamaan talousvaikeuksissa velkaa, joissa voi olla järjettömät korot. Tämä pitää puolestaan yllä köyhyysloukkua ja ajaa pakkotyöhön.

Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan jokaiselle työntekijälle kuuluu elämiseen riittävä palkka, ihmisarvoiset työolot sekä ammattiyhdistysoikeudet eivätkä nämä ehdot täyty tällä hetkellä.

Miten voin vaikuttaa?

Asiaan voit vaikuttaa allekirjoittamalla EU:n kansalaisaloitteen tästä, jos et ole tehnyt sitä jo. Aloitteen allekirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä tai mitään muutakaan. Nimi lomakkeeseen ja se on siinä. Sen jälkeen voit kertoa myös kaverillekin.

Pelkkä nimi aloitteeseen ei kuitenkaan riitä vaan myös kuluttajalla on vastuu olla tukematta tälläistä toimintaa. Kuluttajalle tämä onkin melko haasteellista, koska vaatebisnes pyörii niin vahvasti alihankkijoiden ympärillä. Alhaalla kuitenkin muutama vinkki, joiden avulla vaateostot ovat vastuullisempia:

  1. Osta vain tarpeeseen.
  2. Osta käytettyä. Käytettynä ostaminen on ekologista ja edullista mutta sen lisäksi vältät tukemasta suoralla kädellä riistoa.
  3. Suosi kotimaista. Tällä tarkoitetaan suomalaisessa omistuksessa olevaa yritystä ja brändiä, jonka suunnittelu ja tuotano ovat Suomessa. Kotimaisen suosimisen ongelma on vain pienet ja kalliit markkinat.
  4. Selvitä vaatefirman taustat. Tämä on ehkä tärkein neuvo. Vastuullinen vaatteentuottaja kertoo tuotantonsa vastuullisuudesta avoimesti esittäen luotettavat tiedot ja todisteet tueksi. Vastuulisuuteen kuuluvat ilmastopäästöt, ympäristövaikutukset sekä työ- ja ihmisoikeudet. Vastuullinen yritys ilmoittaa verkkosivuillaan maat sekä tehtaan osoitteineen, missä vaatteet tuotetaan. Lisäksi vastuullinen vaatefirma maksaa työntekijöillensä riittävää palkkaa, takaa ammattijärjestäytymisoikeuden, tuotantoketju on raaka-aineiden tuotannosta valmiiksi vaatteksi asti läpinäkyvää ja yritys pystyy nämä asiat todentamaan. Mikäli näitä ei yrityksen sivuilla näy selvästi, on syytä epäillä. Asiasta voi (ja pitää) myös tiedustella yritykseltä itseltään.
  5. Suosi puolueettoman tahon puolesta sertifoituja ja ympäristömerkittyjä tuotteita. Sertifikaatiot ja tietyt merkit saaneet tuotteet eivät aina takaa puhdasta vastuullisuutta mutta niiden saamiseksi on pitänyt tehdä jotain toimenpiteitä jotta ne ovat merkintänsä ansainneet.
  6. Älä boikotoi hiljaa. Boikotointi on kaksiteräinen miekka. Boikotoinnilla et tue toimintaa mutta mitä tapahtuisi jos kaikki boikotoisivat H&M:ää ja se menisi konkurssiin? Ompelijat menettäisivät sen vähäisenkin tulonlähteensä. Jos siis boikotoit jotain yritystä, anna heidän tietää siitä. Kerro yritykselle suoraan, miksi et osta heidän tuotteitaan. Kun kaikki boikotoijat tekevät tämän, työpaikkojen menettämisen sijasta, saadaan toivon mukaan parempia työpaikkoja.

Ja nyt, allekirjoita se kansalaisaloite jos et vielä tämän tekstin luettuasi ole sitä tehnyt!

Coconut Gastro somessa:

Instagram

Pinterest

Jätä kommentti