”Kaikesta yksityiskohtaisuudestaan huolimatta Capesius jätti kertomatta, mtä hän konkreettisesti teki SS-palveluksensa aikana. Oli ilmeistä, että hän oli apteekkari, mutta kirjeessä ei mainittu hännen sijoituspaikkaansa. Hän oli päättänyt salata palveluksensa Auschwitzissä niin pitkälle kuin mahdollista.”
Lukunurkkauksessa on taas sotahistorian havinaa (ajattelin nyt pitää taukoa näistä ja lukea jotain kevyempää). Patricia Posner, joka on Gerald Posnerin vaimo (kirjoitin arvostelun hänen kirjastaan Isäni oli natsi), on miehensä tavoin journalisti ja tietokirjailija. Auschwitzin apteekkari oli Patricia Posnerin pitkään kypsytelty kirjaprojekti, siemen kirjan kirjoittamiseen tuli jo vuonna 1986 kun hän tapasi miehensä kanssa Rolf Mengelen, Josef Mengelen pojan. Tapaaminen liittyi Geraldin kirjaprojektiin mutta keskustelun edetessä Rolf kertoi isänsä ystävästä Victor Capesiuksesta, Auschwitzin apteekkarista. Posner oli tyrmistynyt, että Auschwitzissä oli ollut myös apteekkari. Posnerin tutkimustyö kesti lopulta vuosikausia ja kirja pahamaineisesta apteekkarista näki päivänvalon vuonna 2017.
Auschwitzin apteekkari kertoo romaniansaksalaisen Victor Capesiuksen tarinan SS-joukkojen palveluksessa. Capesius värvättii SS-joukkoihin vuonna 1943 ja parin muun keskistysleiri komennon jälkeen hänet siirrettiin Auschwitziin farmaseutiksi. Pian Capesius saa leirin vankien joukossa maineen, joka ei ole imarteleva. Capesius oli itse Auschwitzin pääteraiteilla tuomitsemassa tuhansia juutalaisia – jopa vanhoja tuttujansa kuolemaan vailla tunnontuskia. Kaupan päälle Capesius oli mukana teloituksissa, huolehti myrkkykaasu Zyklon B:n saatavuudesta ja varastoinnista sekä toimitti lääkkeitä julmia ihmiskokeita varten. Jos ei vieläkään kuulosta hirveältä, niin Capesius myös rikastui vankien omaisuudella varastamalla muunmuassa teloitettujen vankien kultaiset hammaspaikat, korut ja kultakolikot, joiden turvin hän sodan jälkeen pystyi aloittamaan uuden elämän. Kulta sulatettiin ja muutettiin kultaharkoiksi.
Capesius pakeni Auschwitzistä ennen leirin vapautumista mutta hänet pidätettiin. Capesiuksen oikeudenkäynnit kestivät lopulta vuosia päättyen vuonna 1968 lopulliseen vapautumiseen. Kaiken kaikkiaan Capesius istui vankilassa rikoksistaan kaksi ja puolivuotta. Auschwitzistä varastaman kullan turvin Capesius perusti apteekin ja kaunesuhoitolan jotka menestyivät varsin hyvin.
Posnerin kirja on jaettu hyvin kahteen osaan. Ensimmäinen osa pureutuu Capesiuksen aikaan Auschwitzissä ja toinen osa tapahtumiin sodan jälkeen ja kumpikin on ahdistavaa luettavaa. Kotimaassaan Capesius oli menestynyt ja pidetty apteekkari, jolla oli perhe (vaimo oli itseasiassa juutalaistaustainen) sekä juutalaisia ystäviä. Capesius ei ollut kiinnostunut politiikasta vaan vietti vapaa-aikansa mielummin rentoutuen ystävien seurassa. Miten näinkin tavallisesta miehestä kuoritui hirviö, joka lähetti omia ystäviänsä kuolemaan aneluista huolimatta, syyllistyy hirvittäviin sotarikoksiin ja lopulta kiistää kaiken osallisuutensa mihinkään tapahtuneista? Capesius aiheutti oikeudenkäyntien aikaan vihaa ihmisissä sillä hän ei osoittanut minkäänlaista katumusta, suurimman osan ajasta hän oli huoleton ja välinpitämätön ja hän jopa naureskeli oikeudessa.
Auschwitzin apteekkari eroaa muista lukemattomista lukemistani natseihin liittyvistä kirjoista siten, että se ei ole tunnepohjainen vaan sisältää pelkkiä faktoja. Kirjassa ei kuulla aikalaisia tai eloonjääneitä. Kirja on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että kaikki kuolemanleirissä SS-joukoissa työskennelleet ovat osallisia sotarikoksiin eikä pelkästään tunnetut natsijohtajat olleet niitä jotka toteuttivat kauheuksia. Mukana oli kaikki ja myöskin tuiki tavallisen ihmisen sisältä voi kuoriutua jotain todella synkkää.
Kirjan tiedot:
Englanninkielinen nimi The Pharmacist of Auschwitz. The Untold Story.
Julkaisuvuosi 2017 (julkaistu Suomessa 2019)
Suomennos Niko Jääskeläinen
Kustantaja Minerva Kustannus
ISBN 978-952-312-808-8
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 