16 perinteistä kirjaa, seitsemän äänikirjaa sekä 28 637 minuuttia podcasteja. Olen siis melkoinen tarinoiden ahmija ja koska vuosi on vaihtunut niin olen tehnyt koosteen mitä kaikkea on tullut luettua ja kuunneltua pitkin vuotta. Tämä on ensimmäinen mutta ei suinkaan viimeinen kooste kirjallisuusvuodesta sillä kirjat sekä tarinat ovat lähellä sydäntä. Kaikista lukemistani kirjoistani en ole kirjoittanut blogiin arvostelua koska olen kokenut ettei ole oikein mitään mitä arvostella tai yksinkertaisesti en ole vain ehtinyt kirjoittamaan muun elämän ohella.
Kirjat
Enni Mustosen Syrjästä katsojan tarinoita -kirjasarjasta luin Ruokarouvan tyttären, Taiteilijan vaimon, Sotalesken sekä Pukijan ja vielä on lukematta Näkijä sekä Tekijä. Olen aivan rakastunut tähän kirjasarjaan ja hieman harmissani, että olen aivan loppupuolella.
Ruokarouvasta voit lukea lisää täältä ja Taiteilijan vaimosta täältä. Sotaleskestä olen tyystin unohtanut kirjoittaa ja Pukija on työn alla.
Elisa Aaltosen Esseitä eläimistä pureutuu ajankohtaisiin eläinkysymyksiin hänen oman henkilöhistoriansa kautta. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja joka saa pohtimaan suhdettamme eläimiin. Kirja-arvostelun voit lukea täältä.
Lucinda Rileyn tuotannosta luin Auroran salaisuuden, Keskiyön ruusun, Oliivipuun sekä Vangitun kauneuden. Auroran salaisuus ei oikein vakuuttanut, Oliivipuu oli hyvän mielen lukemista mutta rakastuin Keskiyön ruusuun sekä Vangittuun Kauneuteen.
Arvosteluita olen kirjoittanut Auroran salaisuudesta sekä Oliivipuusta.
Margit Sandemon Jääkansan tarina -kirjasarja oli nuoruuden suosikki joka jäi kuitenkin kesken. Loppu on kuitenkin sen verran mietityttänyt, että aloitin kirjasarjan alusta löytäessäni kirjat äänikirjoina Ellibsistä. Tänä vuonna kuuntelin äänikirjana osat 17-24 (Kuoleman puutarha, Julkisivun takana, Lohikäärmeen hammas, Korpin siivet, Suden hetki, Kevätuhri ja Maan uumenissa). Tämän jälkeen Ellibsissä on ihmeellinen aukko ja useampi kirjasarjan kirja jää välistä ja jatkuu myöhemmistä kirjoista. Onneksi kirjasarja löytyikin kirjastosta fyysisinä kirjoina ja olen lukenut jatko-osat Neitsyt ja demoni sekä Sarvipäinen enkeli. Kirjasarja sisältää 47 kirjaa joista olen lukenut nyt 25. Näistä kirjoista en ole kirjoittanut arvostelua sillä ajattelin kirjoittaa koko sarjasta koosteen kunhan pääsen kirjasarjan loppuun.
Mari Koistisen Hyvä paha jalostus on mielenkiintoinen tietokirja kasvien ja eläinten jalostamisesta, jalostuksen hyödyistä että haitoista sekä sen merkityksestä ruokateollisuudelle. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Marja Helaakoski-Tuomisen Pula-ajan keittokirja oli historiallinen kirjastolöytö. Kirja on kirjoitettu vuonna 1941 sodan jälkeisen puutteen sekä säännöstelyn kurittaessa Suomea. Kirja on kirjoitettu kotitalouksille antamaan neuvoja selviämään vaikeiden aikojen yli ja valmistamaan ruokaa vähästä heittämättä mitään hukkaan. Erittäin mielenkiintoinen katsaus historiaan mutta osa resepteistä on myös muunneltavissa nykypäiville.
Pasi Karoston Kotivara taas keskittyy nykypäivään ja tarjoaa vinkkejä siihen miten koota kotiin 72 tunnin varmuusvarasto. Kirja on melko paljon mukaillut muun muassa Marttojen ohjeita ja samat asiat löytää myös googlamalla sanan kotivara joten mitään uutta ja mullistavaa tietoa tämä kirja ei tarjoile. Enemmänkin henkilöille jotka tykkäävät lukea netin sijaan fyysisiä kirjoja.
Sue Blackin Kaikki mitä jäljelle jää tarjoilee tarinoita kuoleman parissa. Sue Black on maailman johtavia oikeusantropologeja ja työskennellyt kuoleman parissa koko työuransa ajan osallistuen korkean profiilin rikostapausten selvittämiseen. Lisäksi hän on työskennyllyt Kosovon sotarikostutkinnan johtavana oikeusantropologina. Kirja kertoo hänen työurastaan sekä suhtautumisesta kuolemaan eikä välttämättä sovi ihan herkimmille.
Stella Vuoman Rekan alle jäänyt kertoo Saanan Kivirannan tarinan. Saana oli vuonna 2004 Suomen historian vakavimmassa tieliikenneonnettomudessa Konginkankaalla. Vaikka turmasta on nyt 20 vuotta, se on yhä osa Saanan elämää ja kirjassa Saana kertoo itse onnettomuudesta, kuntoutumisestaan, turman jälkeisestä elämästä sekä lukuisista taisteluista hoidon sekä korvausten saamiseksi.
Terhi Majasalmen Totuus taloudesta tarjoilee vastauksia siihen mitä omasta taloudesta tulisi ymmärtää jotta voisi olla oman kukkaronsa herra. Rahaan ja henkilökohtaiseen talouteen liittyvät kirjat ovat usein melko numeropainotteisia ja niin oli tämäkin eikä tuonut itselleni mitään uusia elämyksiä. Sopii kuitenkin henkilölle joka on oman talouden haltuunoton alkumetreillä.
George R. Martinin Tuli ja veri kertoo Tulen ja jään laulun -kirjasarjassa esiintyvän Targaryenin suvun historiasta. Itselläni on tämä kirja englanninkielisenä mutta kuuntelin äänikirjana vielä suomeksi. Mielettömän hyvä kirja vaikka onnellisia loppuja ei Game of Thrones -maailmassa ole tiedossa. Ehdoton lukusuositus tälle kirjalle.
Linda Rantasen Rikosten Rovaniemi löytyi myös Ellibsistä äänikirjana ja vaikka olen osan Rovaniemen synkemmästä puolesta nähnyt työn puolesta (mainittakoon suurimpana huumeongelmat), päätin tutustua siihen pimeämpään puoleen syvällisemmin. Osa tarinoista olin jo kuullut, osa olivat itselleni uusia ja osa oli tuttuja työn kautta. Selvittämättömät katoamistapaukset olivat mielenkiintoisia, ihmishenkiä vaatineet rikokset taas surullisia.
Podcastit
Kuuntelin vuonna 2024 noin 477 tuntia podcasteja eli päivää kohden reilun tunnin. Kuuntelen podcasteja kotona siivotessa, ruokaa tehdessä, neuloessa tai oikeastaan mitä tahansa tehdessä. Myös lenkillä ja salilla kuuntelen toisinaan podcasteja. Podcasteja kuuntelen Spotifyin ilmaisversiolla, tosin olen hieman haaveillut Podimon tai jonkun vastaavan alustan lataamista mutta maksullisuus ei ole vielä ainakaan toistaiseksi innoittanut.
Eikä varmaan yllätä, että suurin kuluttama kategoriani on true crime. Pitkään seurattuja podcasteja ovat Jäljillä, Paha syntyi pohjolassa, Poliisitapaus, Hiljaisia huutoja sekä Maanantaimysteeri. Kaikki ovat true crime -sarjaa kuuluvia podcasteja, jotka käsittelevät rikoksia sekä katoamistapauksia. Erityisesti olen tykästynyt Paha syntyi pohjolassa -podcastiin joka käsittelee kotimaisia ja suomalaisiin kohdistuneita rikoksia ja onnettomuuksia.
Vuoden uusia löytöjä olivat Mystistä, Kumma juttu ja Katastrofin kaava. Mystistä kertoo tositapahtumiin perustuvista paranormaaleista ilmiöistä kun Kumma juttu puolestaan kertoo mielenkiintoisia menneisyyden ja nykyajan tapahtumia sekä selviytymis- ja rikostarinoita. Katastrofin kaavassa taas pureudutaan erilaisiin suuronnettomuuksiin, luonnonmullistuksiin sekä muihin tapahtumiin jotka ovat jääneet historiankirjoihin.
Kun lempipodcastien kaikki jaksot on kuunneltu ja uusia on pitänyt odotella, on pitänyt välistä kuunnella jotain muuta. Satunnaisesti olen kuunnellut Helsingin Sanomien Elinkautinen -podcastia, Rikoksia historiasta, Kellaripodia ja Pahuuden anatomiaa. Lisäksi kuuntelin myös kaikki jaksot Iltalehden Selvittämättömät -podcastista, Rikosarvoituksesta sekä Johtolankoja-podista ja näihin ei ole valitettavasti tullut uusia jaksoja ainakaan Spotifyihin. Kyseisissä podcastissa on kaikkea laidasta laitaan; murhia, katoamisia, historiaan jääneitä rikoksia ja onnettomuuksia niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 