”Minulta on usein kysytty, miksi en näytä pelkäävän mitään. Ilmeisesti juuri pelko estää monia ihmisiä muuttamasta elämäänsä onnellisempaan suuntaan. Siihen kysymykseen minulla ei tosiaankaan ole vastausta, mutta jos ei pelkää aaveita tai kuolemaa, joka on pahinta kaikesta mitä ihmiselle voi tapahtua, muuta pelkäämistä ei sitten juuri olekaan.”
Grania Ryan on New Yorkissa uraa tekevä kuvanveistäjä. Raskaan vuoden päätteeksi Grania palaa kuitenkin lapsuudenmaisemiinsa Irlannin West Corkiin toipumaan. Eräänä päivänä kulkiessaan West Corkin rantakallioilla, Grania törmää pikkutyttöön joka on säähän nähden vähissä vaatteissa. Kohtaaminen on vähintäänkin kummallinen. Lapsi seisoo kallion jyrkänteellä ja Grania koittaa puhutella tätä mutta tyttö ei reagoi. Lopulta tyttö säpsähtää ja juoksee pois.
Mystinen kohtaaminen jää vaivaamaan Graniaa ja hän kertoo tytöstä äidilleen Kathleenille. Äiti kertoo työtön olevan Aurora Lisle joka asuu isänsä kanssa lähellä sijaitsevassa Dunlowe Housessa. Niukkasanainen äiti käskee Graniaa välttelemään perhettä sillä heidän kanssa tulee vastaan vain ikävyyksiä.
Aurora vetää kuitenkin Graniaa puoleensa ja vähitellen he ystävystyvät. Kun Auroran isä Alexander kuulee Granian olevan kuvanveistäjä, hän haluaa Granian tekevän muotokuvan tyttärestään. Huomatessaan kuinka hyvin Grania ja Aurora tulevat toimeen, Alexander ehdottaa lapsenhoitajan ja kotiopettajan virkaa siksi aikaa kun hän itse on ulkomailla työnsä vuoksi.
Granian äiti Kathleen vastustaa jyrkästi ajatusta, että Grania työskentelisi Dunlowe Housessa. Grania ei ymmärrä miksi hänen äitinsä suhtautuu Lislen perheeseen niin vihamielisesti, sillä hän ei suostu puhumaan asiasta. Grania ottaa kuitenkin työn hieman epäröiden vastaan. Lopulta myös Granian äidin on avata perheiden välisiä suhteita ja loppua kohden Ryanien ja Lislen suvun tarinat kietoutuvat toisiinsa.
Lucinda Rileyn (1965-2021) Auroran Salaisuus julkaistiin jo vuonna 2011 mutta suomenkielistä versiota saimme odotella 11 vuotta sillä se julkaistiin vasta vuonna 2022. Riley onkin noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni ja useampi teos on vedonnut itseeni. Aloitinkin Auroran Salaisuuden toiveikkaana ja luin sen yhdeltä istumalta vain pettyäkseni.
En tiedä onko suomenkielinen nimi hieman harhaanjohtava mutta odotin jotenkin enemmän. Kirjassa on kaikki Rileylle tyypilliset elementit: eri maissa ja aikakausilla liikkuva kertomus joka punoutuu nykypäivään yhdeksi kokonaisuudeksi, pitkään säilytetty salaisuus, sukupolvien takaista sukuhistoriaa, mysteerejä, romantiikkaa, surua sekä monimutkaisia juonikuvioita ja sukulaisuussuhteita. Varsinkin kun nimessä viitattiin salaisuuteen, odotin jotain spektaakelimaista, jota ei sitten ollutkaan.
Ehkä ongelma oli siinä, että juonenkäänteet olivat jo liian yliampuvia, osa tapahtumista epäuskottavia sekä -loogisia, kliseisiä ja kirjan henkilöt tuuliviirejä. Kuka esimerkiksi lähtisi yhteisestä kodista toiseen maahan kuukausiksi jättäen tavarat kotiin mutta ei vastaa puolison yhteydenottoihin jättäen hänet epätietoisuuteen? Tai kuka antaisi lapsensa hoidettavaksi tuntemattomalle kun itse on ulkomailla? Monenlaisia muitakin epäloogisuuksia kirjasta löytyi. Henkilöt taas muuttivat mielipiteitään ja käyttätymistään tämän tästä. Osa myös kirjan tapahtumista jäävät hieman pimentoon ja jäi lukijan itse päätettäväksi mitä tapahtui.
En oikein tiedä mitä muuta sanoa. Ehkä sanon sen, että ei mestaritkaan aina pysty priimaan.
Kirjan tiedot:
Alkuperäinen nimi The Girl on the Cliff
Julkaisuvuosi 2011
Suomenkielinen julkaisu 2022
Sivumäärä 556 s.
Kustantaja Bazar Kustannus
Suomentaja Hilkka Pekkanen
Kansi Laura Noponen
ISBN 9789523763609
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 
Olen lukenut kaikki Rileyn kirjat paitsi tämän ja yhden toisen aikaisempaa tuotantoa olevan kirjan. Niissä huomaa kyllä selkeästi Rileyn kehityskaaren. Ovathan nuo uudempaakin tuotantoa olevat kirjat vähän naiiveja ja yksinkertaisia, mutta niissä on jotenkin taianomainen kerronta ja tunnelma. Kuitenkin nämä vanhemmatkin kirjat ovat parempi kuin ei mitään, sillä lisää ei ole enää tulossa.
TykkääTykkää
Totta tuo, että lisää ei ole tulossa! Kehityskaari kirjoittajana on saattanut itselläni jäädä vähän huomiotta kun olen Rileyn kirjoja lukenut satunnaisessa järjestyksessä ja osa on suomennettu niin monta vuotta myöhemmin alkuperäisestä julkaisusta, että en ehkä niin ole kiinnittänyt kehitykseen huomiota. Näin jälkikäteen mietittynä alan sen huomaamaan kun aloin asiaa oikein pohtimaan. 🙂
TykkääTykkää