Kävimme hiljattain viimeisen kerran tänä vuona viljelypalstalla toteamassa, että kausi on nyt ohi. Syysmyrsky oli riepotellut viimeiset kasvamassa olleet vihannekset sille mallille, että jäljellä oli vain kuihtunutta ja kuollutta. Keräsimme muutaman tyrskyistä selvinneen porkkanan mukaan, purimme kasvutuet ja haikein mielin hyvästelimme palstan – ehkä jopa lopullisesti.
Tämä kesä oli meidän toinen viljelykesä, joka osoittatui haastavaksi. Saimme todellakin huomata, ettei vuodet ole veljeksiä keskenään. Kauden alku oli epävarmaa sään ja olosuhteiden puolesta. Kävimme viikko kaksi ennen kauden alkua katsomassa palstaa ja kauhuksi huomasimme sen olevan työmaan ympäröimä. Kaikki kulkureitit palstalle oli katkaistu joka merkitsi sitä, että traktori ei pääse välttämättä kääntämään viljelyaluetta. Polku vedenhakupisteelle oli katkaistu. Uuden kulkuväylän tekeminen vedenhakupisteelle, eli joelle olisi vaatinut portaiden tekemistä sillä penkere joen varrelle oli niin jyrkkä. Selvittelimme paremmin työmaan tarkoitusta ja kävi ilmi, että alue, joka oli ennen melko luonnovaraista, oli kaavoitettu nyt rivi- ja paritaloalueeksi, jonka ympärille palstamme tulee jäämään. Kyselin palstan tulevaisuudesta ja se on kaavoitettu jatkossakin viljelylaueeksi, jonka pitäisi pysyä siinä. Miellekkyys viljelystä kuitenkin tuntui katoavan kun ympärille rakentuu asfalttiviidakko joten päätimme alkaa etsimään uutta palstaa. Pysymme nykyisellä palstalla viljelijöinä niin pitkään kunnes löydämme uuden.
Alkukesä oli todella kylmä ja se verotti myös satoa. Sen lisäksi myös jänikset olivat löytäneet palstalle ja syöneet kaikki meidän kaalikasvit heti tilaisuuden tullen! Lehti-, parsa- ja kukka- sekä ruusukaali jäivät vain haaveeksi. Harmitti ihan vietävästi mutta menetetty sato ei ole jäniksen vaan viljelijän vika. Viime vuonna ei tätä ongelmaa ollut joten luottavaisin mielin jätin vihannekset kasvamaan vailla suojaa murehtien enemmän mahdollisista etanoista, jotka löytävät meidän kaalit ja syövät ne. Tänä vuonna meillä oli paljon samoja kasvatteja kuin viime vuonna, mutta myös uutuuksia ja satoa saatiin ihan kohtalaisesti vaikeuksista huolimatta. Meidän sato meni näin:
Kiinankaali: kaksi ennen aikojaan kukkivaa kaalia. Viime vuonna meillä oli useita jättimäisiä kaaleja ja olimme hukkua niihin. Ensimmäinen vuosi oli siis aloittelijan tuuria. Kiinankaalia ei ensi vuonna viljellä sen haastavuuden vuoksi.
Peruna: viime vuonna ei viljelty koska olin aivan liian myöhään siemenperunoiden ostossa ja ne oli kaikkialta loppuunmyyty. Tänä vuonna olin heti ensimmäisten joukossa koska kyselin jo tammikuussa Hankkijalta ja Tokmannilta, että koska siemenperunat tulevat myyntiin. Satoa tuli noin seitsemän kiloa.
Avomaankurkku: meillä oli vain yksi taimi, huimat kolme kurkkua. Opiskellaan talven ajan kurkun kasvatusta niin jospa se ensi vuonna sujuisi. Parvekkeelta saimme kuitenkin muutaman kurkun syötäväksi, aiempina vuosina ei ole onnistunut!
Salaatti: kasvoi mutta hieman kituen. Sama ongelma oli viime vuonna. Tänä vuonna tuli kuitenkin hieman satoa. Ensi vuonna kokeilemme uusia lajikkeita.
Punajuuri: viime vuona ei edes itänyt. Sen sijaan tänä vuonna iti mutta eivät kasvaneet. Lisäksi jänis kävi syömässä myös näidenkin lehtiä.
Sipulit: hyvä sato kuten viime vuonnakin. Etenkin punasipulia riittää pitkälle talveen.
Porkkana: viime vuonna iti mutta jäivät kitukasvuisiksi. Tänä vuonna saatiin muutama hyvän kokoinen mutta huomasin, että olisi pitänyt harventaa enemmän. Lisäksi jänis nautti myös näiden naateista ja jopa kaivoi osan porkanoista syötäväksi.
Palsternakka: uusi kokeilu ja kasvatti komeat lehdet mutta jäivät kitukasvuisiksi. Veikkaan, että kasvoivat liian tiheässä. Tämänkin kasvatusta siis opiskelemme talven yli ja yritämme ensi vuonna uudestaan.
Tilli: ei onnistunut, veikkaan alkukesän kylmyyttä sillä viime vuonna menestyi hyvin.
Herne: usea taimi kuoli kylmyyden vuoksi sillä kävi harsovahinko. Voimakas tuuli oli repinyt harson pois paikaltaan painoista huolimatta ja herneet olivat pari päivää vailla mitään suojaa. Ne, jotka jäivät kuitenkin henkiin, tuottivat herneitä ihan kohtuullisesti. Eivät olleet kuitenkaan meille ihan mieluista syötävää joten ensi vuonna ei kasvateta.
Retiisi: ihan extempore-kokeilu kun joku toinen viljelijä oli jättänyt niitä työkaluvajaan vapaaseen käyttöön. Kävi sama juttu kuin palsternakan kanssa. Kylvin ihan liikaa siemeniä ja harvensin ihan liian vähän. Ei mene ensi vuonna jatkoon.
Kesäkurpitsa: vuoden yllättäjä! En alkanut esikasvattamaan niitä kun viljelykauden aloitus oli vaakalaudalla ja jos ei olisi toteutunut, olisi taimen kasvatus ollut vain turhaa työtä itselle. Kun palstakauden aloitus varmistui, harmittelin asiaa hieman ja tuumailin, että noinko kasvaa suorakylvönä. Kokeilin kuitenkin ja lopputuloksena oli jättimäinen määrä kesäkurpitsaa. Jaoin jo hieman omistani pois kun sitä oli niin paljon.
Palstakauden loppuminen masensi hieman sillä omavaraistelu ja satokaudet ovat muutenkin lopussa. Alkukesän kylmyys verotti mustikka- ja hillasatoa jonka vuoksi niitä tuli kerättyä todella vähän. Sen sijaan sienisesonki oli mitä parhain ja keräsinkin arviolta 50-60 litraa sieniä. Pihlajanmarjoja keräsin noin viisi litraa. Puolukoita olemme keränneet omaan käyttöön noin viisi litraa ja keräämme vielä lisää lähiaikoina. Masennusta päättyneestä viljely- ja keräilykaudesta helpotti kuitenkin ajatus siitä, että ensimmäiset esikasvatukset voi aloittaa jo joulukuussa. Eli noin kahden kuukauden päästä! Teinkin jo kylvökalenterin ensi vuodelle ja seuraavat pari kuukautta käytetään siementen hankkimiseen. Hankintalistalla ovat myös kasvivalot.
Lisäksi ehdin miettimään mitä tekisin ensi vuonna toisin. Viljely ja omavaraistelu ovat siinä mielessä hienoja harrastuksia, että koskaan ei tule valmiiksi ja aina on uutta opittavaa sekä kehityksen kohteita. Toisen vuoden viljelinä on suoraan sanoen edelleen lapsen kengissä, noviisi ja märkäkorva. Pieni reflektointi jälkikäteen tuotti tulosta ja seuraavana vuonna aion tehdä seuraavat asiat toisin:
Mietin miten saisin torjuttua jänikset palstalta. Ratkaisun pitää olla suhteellisen edullinen, helposti toteutettavissa ja purettavissa sekä sellainen, että tarvikkeet voi kuljettaa autossa ja varastoida talven ajaksi häkkivarastoon. Tämä hetken ajatuksia ovat harso ja metalliritilöistä kyhätty rajattu alue. Onneksi on aikaa miettiä ja tutkia vaihtoehtoja.
Lajikkeiden huolellinen valinta. Valitsen lajikkeita, jotka pärjäävät pohjolan sääoloissa. Ensisijaisesti haluan suosia kulttuuriperinne- ja alkuperäislajikkeita vaikka jalostetut hybridilajikkeet eivät aina ole pahasta.
Huolehdin paremmin lannoituksesta. Viime vuonna en lannoittanut palstaa ollenkaan, tänä vuonna tein kevätlannoituksen hevosenlannalla mutta kesän lannoitus jäi. Koska pyrin luonnonmukaiseen ja kestävään viljelyyn, ensi vuonna pyrin tekemään kevätlannoituksen sekä maanparannuksen kompostoidulla bokashimassalla. Bokashinestettä tulee enemmän kuin ehdin käyttää, joten käytän sitä ensi vuonna keskikesän lannoitukseen kastelun yhteydessä.
Avaan rohkeasti parvekkeen lasit. Lasitettu parveke on oiva kasvihuone mutta meillä se muuttuu hellepäivinä oleskelukelvottomaksi pätsiksi. Olen nyt kahtena kesänä huomannut, että kasvit nuutuvat helposti ja vaativat kastelua aamuin illoin eikä sekään välttämättä riitä. Lämpö on kasveille hyväksi mutta liika kuumuus pahasta. Avaan siis rohkeasti parvekelaseja ja annan olla auki vaikka ympäri vuorokauden, jotta ilma vaihtuu, kasvit tuulettuu ja pölyttäjät pääsevät parvekkeelle tekemään taikojaan.
Panostan salaateissa uusintakylvöihin ja vuorotteluun. Mulla on paha tapa kylvää isoja määriä salaatteja ja useaa eri lajiketta yhtä aikaa. Yleensä käy niin, että kaikkia ei ehdi syömään ennen kukkimista. Ensi vuonna kylvän kerralla vähemmän ja teen uusintakylvöjä sitä mukaan kun edellinen sato alkaa hupenemaan. Lisäksi opettelen, että kaikkia lajikkeita ei tarvitse olla saatavilla yhtä aikaa.
Esikasvatan maltillisemmin. Yritin tänä vuonna kasvattaa paljon erilaisia lajikkeita, joista osa oli tarkoitus myydä ja myinkin. Se vaati kuitenkin tuplaten työtä (ja stressiä koska mukaan tuli paine täydellisistä taimista) siihen verrattuna, että olisin kasvattanut vain itselleni. Työmäärä ja vajaavaiset resurssit kasvattamiseen loivat väsymystä, stressiä ja harrastuksen miellekkyyden katomista kun taimien hoivaamisen lisäksi oli muukin elämä. Ensi vuonna siis kasvatan vain lajikkeita jotka tulee omaan käyttöön, en sellaisia joita joku voisi haluta ostaa ja ylimääräisiä jos jää, niin myyn. Korkeintaan jotain sellaista mitä en itse välttämättä valitsisi kasvatukseen, voin kasvattaa jos (työ)kaveri, tuttu tai lähimmäinen sitä pyytää.
Aloitan siementen keräilyn. Yksi omista haaveistani omavaraistelussa on tilanne, että kaupan siemeniä tarvitsee ostaa hyvin vähän tai jopa ei ollenkaan. Unelmatilanne olisi, että saan kasvatettua omilla siemenillä elinvoimaisia sekä satoisia lajikkeita ja pystyisin jopa myymään omia siemeniä eteenpäin. Ajattelin opetella siementen keräilyä maltilla ja ensi vuonna aloitan chilin siementen keräyksestä.
Dokumentoin paremmin. Tänä vuonna kertyi harmillisen vähän materiaalia viljelystä sekä omavaraistelusta blogiin ja someen vaikka oli tarkoitus enemmän jakaa viljelyn sekä omavaraistelun iloa. Kaikki ideat ovat kuitenkin ylhäällä ja ensi vuonna aion tuottaa enemmän materiaalia.
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 