”Lale ja Gita näkevät toisiaan sunnuntaisin jos mahdollista. Niinä päivinä he sulautuvat toisten joukkoon ja saavat vaivihkaa koskettaa toisiaan. Toisinaan he onnistuvat varastamaan yhteistä aikaa kahdestaan Gitan parakissa. Sen ansiosta he jaksavat ponnistella pysyäkseen hengissä ja Lalen tapauksessa suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Gitan kapo lihoo Lalen hänelle tuomasta ruoasta. Toisinaan, kun Lale ei pääse näkemään Gitaa pitkään aikaan, kapo kysyy suoraan: ”Koska poikaystäväsi tulee seuraavan kerran?””
Olen lukenut Heather Morrisin muitakin kirjoja, jotka kertovat Auschwitzin keskistysleiriltä selviytyneiden tarinoita (Kolmesta sisaruksesta sekä Cilkan tarinasta voit lukea tästä ja tästä). Siinä mielessä järjestys oli nurinkurinen, että luin Cilkan tarinan ennen Auschwitzin tatuoijaa, joka ilmestyi ensimmäisenä ja jossa Cilka mainittiin ensimmäisen kerran. Sinällään järjestyksellä ei ollut merkitystä mutta Cilkan tarina sai oman kirjansa juuri Auschwitzin tatuoijan vuoksi.
Lale Sokolov päättyy Auschwitziin vuonna 1942. Hänet nimitetään tätowiereriksi, tatuoijaksi, jonka tehtävä on tatuoida saapuvien vankien käteen heidän vankinumeronsa. Tatuoijan tehtävässä Lale on muihin vankeihin nähden paremmassa asemassa mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Lale joutuisi itse kaltoinkohdelluksi myös tai joutuisi todistamaan leirin hirveitä tapahtumia. Lale on kuitenkin urhea ja päättää käyttää asemaansa hyödyksi jotta voisi auttaa muita vankeja. Kun vankileirille saapuu Lalen tatuoitavaksi Gita, hän rakastuu tähän oitis ja vannottaa tätä pysymään hengissä, jotta he voisivat vapauduttuaan mennä naimisiin.
Auschwitzin tatuoija on tositapahtumiin pohjautuva rakkaustarina keskitysleiriltä, joka kertoo tarinan Lalen silmin. Kuten myös muissakin Auschwitzistä kertovissa kirjoista, ei tässäkään kirjassa voi välttyä lukemasta leirin karuista oloista, vankien kaltoinkohtelusta ja kuolemasta. Samalla kuitenkin ei voi kuin ihmetellä Lalen tarinaa ja onnekkuutta. Lale on useamman kerran joutunut pulaan ja tuntuu, että hänellä on yhdeksän elämää, sillä hän selviytyy kerta toisensa jälkeen vaikka katsoo kuolemaa suoraan silmiin. Myös rakkaustarina Gitan kanssa on uskomaton. He tapaavat Gitan kanssa satunnaisesti ja lyhyesti mutta nämä hetket ovat molemmille elintärkeitä, jotka auttavat selviämään päivästä toiseen.
Kirjaa on ylistetty ja se on myynyt paljon maailmalla sekä Suomessa. Onhan kirja ihan okei luettavaa mutta ei anna mitään henkeäsalpaavia tunteita. Useamman Morrisin kirjan lukeneena olen tullut hieman samaan tulokseen kuin moni muukin kirjallisuusharrastaja, että Morrisin tyyli kirjoittaa ei ole kovin kuvailevaa. Kirjaa lukiessa on myös pakko pitää mielessä, että se on tositarinaan pohjautuva jota on täydennetty fiktiolla eli koko kirjaa ei pidä uskoa täytenä faktana. Lukijana ei kuitenkaan saa mistään kiinni, mikä on totta ja mikä faktaa mikä altistaa väärinkäsityksille. Kirjaa onkin kritisoitu sen epäjohdonmukaisuuksista ja siitä että osa tapahtumista eivät yksinkertaisesti voi olla totta. Kirja myös pohjautuu hyvin paljon Lalen ja Gitan rakkaustarinalle, joka jää kuitenkin omasta mielestäni melko vaisuksi. Gitan persoona jää hieman olemattomaksi vaikka kirjaan on haastateltu miestä, jolle Gita oli hänen elämänsä rakkaus.
Mutta kuka oli Lale Sokolov? Faktatietoa on, että Lale syntyi Slovakian Krompachyssa vuonna 1916 ja hän sai syntyessään nimen Ludwig Eisenberg. Lale päätyi Auschwitziin kun natsit vaativat jokaista juutalaisperhettä luovuttamaan 18 vuotta täyttäneet lapsensa jotta he voisivat työskennellä Saksan hallinnolle. Lale ajatteli uhraantuvansa suostumalla, jotta voisi säästää vanhempansa sekä kolme sisarustaan. On sanomattakin selvää mitä työskentely tarkoitti ja Lale oli vankina vuoteen 1945 saakka, jolloin Auschwitz vapautettiin. Lisäksi uhraantuminen ei pelastanut kaikkia perheenjäseniä. Lalen vanhemmat vietiin Auschwitziin jo ennen kuin Lale saapui itse sinne ja heidät surmattiin välittömästi.
Lalen tarina on uskomaton selviytymistarina. Auschwitzissä Lale sairastui lavantautiin, mikä oli viedä hänen henkensä. Lisäksi Lale joutui kidutettavaksi SS-miesten löydettyä hänen hallustaan jalokiviä ja koruja, joilla Lale oli käynyt kauppaa saadakseen ruokaa ja muita hyödykkeitä joilla auttaa muita vankeja selviytymään.
Kun Auschwitz vapautettiin vuonna 1945, joutuivat Lale ja Gita eroon toisistaan. Gita laitettiin kuolemanmarssille kun Lale jäi vielä leiriin. Lale sai kuitenkin tietää Gitan sukunimen: Fuhrmann. Vapautumisen jälkeen Lale palasi kotikaupunkiinsa Krompachyyn josta hän lähti Bratislavaan etsimään Gitaa. Matkalla Punaisen Ristin toimistoon Lale törmäsi Gitaan ja löysi tämän jälleen.
Lale ja Gita menivät naimisiin lokakuussa 1945 ja ottivat sukunimekseen Sokolov. Nimi tuli Lalen eloonjääneelta sisarelta, joka oli avioitunut tämän nimisen miehen kanssa. Sodan jälkeen he asettuivat Tshekkoslovakiaan jossa Lale alkoi tekstiilien maahantuojaksi hyvällä menestyksellä. Lalen entinen liikekumppani antoi kuitenkin Sokolovit ilmi siitä, että he tukivat liikettä joka ajoi juutalaisvaltion perustamista Israeliin. Lale tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan mutta pari pakeni Wienin ja Pariisin kautta Australiaan. Pari asui Australiassa loppuelämänsä ajan. Lalelle ja Gitalle syntyi yksi lapsi, Gary vuonna 1961.
Lale kertoi tarinansa Heather Morrisille vasta vuonna 2003 vaimonsa Gitan menehtymisen jälkeen sillä hän pelkäsi, että heidät leimataan natsien kätyreiksi. Meni siis yli 50 vuotta ennen kuin Lale uskalsi puhua kokemista kauhuistaan. Morris haastatteli Sokolovia lukemattomia kertoja usean vuoden ajan, tallensi ja jäsenteli kertomuksia ja kirjoitti niista alunperin elokuvakäsikirjoituksen, joka muokkaantui myöhemmin kirjaksi. Tosin luin juuri, että Auschwitzin tatuoijasta on myös tekeillään tv-sarja, jonka pitäisi ilmestyä ilmeisesti ensi vuonna, joten näköjään käsikirjoituksellekin tuli käyttöä.
Kirjan tiedot:
Alkuperäinen teos The tattooist of Auschwitz, julkaistu 2018
Suomenkielinen julkaisu 2019
Sivumäärä 286 s.
Kustannusyhtiö Aula & Co
Suomentaja Pekka Tuomisto
ISBN 978-952-7269-48-0
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 