”Risto tuuditteli rauhallisella äänellään vieraitamme helppoon olemiseen. Nekin, jotka olivat tulleet ilmeisen vastahakoisesti puolisonsa pakottamana, istuivat paikallaan kiltisti. Jos he eivät olleet aivan ekstaasissa, olivat he ainakin sen verran raukeita, etteivät osoittaneet mieltään. Otin syliini lähimmän saniaisen ja suljin silmäni. Ruukku sykähteli samaa tahtia minun kanssani. Puhalsin ulos vedonlyönnin, miehen ja lusikkanaisen, äitin ja Frankfurtin, kiireen ja kurssia edeltäneen hermostuksen. Sain tilalle viileää ja seesteistä rauhaa, merellä keinuvan, huonekasveilla täytetyn laivan mustavalkoisesssa miljöössä. Laivan, joka oli lastattu impatiensilla, bougainvillealla ja rahapuilla. Korvissani soi simpukan aaltomelodia.”
Kun luin Katariina Vuoren Kasvun paikan, toivon hiljaa ja hartaasti mielessäni, että sille tulisi jatko-osa. Olin aivan onnesta soikeana kun löysin kirjaston uutuushyllystä Juurikasvun, joka on jatkoa tuolle kirjalle. Saan tietää miten Silvian kasviharrastukselle ja avioliitolle kävi!
Silvia on toipumassa vakavasta huonekasviaddiktiostaan ja elämä heittää kuperkeikkaa. Avioliitto on epämääräisessä välitilassa ja kuihtumassa olemattomiin, työpaikka rautakaupan viherosastolla on päättymässä ja tunteet työkaveria Ristoa kohtaan ovat epäselvät. Kaiken keskellä Silvia törmää vuosien jälkeen tätiinsä Tuulikkiin, joka muusta perheestä poiketen uskoo Silviaan ja valaa häneen tahdonvoimaa. Kun Silvia ja Risto jäävät työttömiksi, keksivät he perustaa lennosta viherkasveihin erikoistuneen verkkokaupan. Ajatusta vastustaa Silvian äiti, tuleva ex-aviomies pitää tempausta täysin hulluna ja Tuulikki heittää bensiiniä tuleen tarjoten Silvialle ja Ristolle hänen ja Silvian äidin lapsuudenkotia jota kutsutaan Jerikoksi. Kun Silvia ja Risto pyrkivät saamaan yrityksensä kannattamaan, alkaa Jerikon perhesalaisuudet samalla paljastua.
Juurikasvua jatkaa samalla linjallansa kuin edeltäjänsä eikä petä huumorillaan. Tapahtumat saavat kirjassa uskomattomia käänteitä, jotka naurattavat vaikka aiheena on väistämättä edessä oleva avioero ja työpaikan menetys yhtäaikaa ei ole tosielämässä kaunista katseltavaa. Silvia ja hänen miehensä muunmuassa lyövät vetoa siitä, että saako Silvia yrityksen turvin maksettua rästissä olevat asuntolainat pois. Uhmakkaasti Silvia päättää onnistuvansa siinä kun mies taas uskoo, että koko homma kerkee kaatumaan ennen kuin Silvia ja Risto edes aloittavat. Silvian huonekasvihoito- ja hätäpalvelu on myös aivan ihanaa mutta päätöntä luettavaa, joka saa kuitenkin miettimään, että toimisiko sellainen oikeassa elämässä. Viaton aprillipila kasvitantrasta muuttuukin Silvialle ja Ristolle todelliseksi liikeideaksi, jolle ei voi olla nauramatta. Lopulta koko huonekasviyritys muuttuu Silvian ja hänen läheisten ristiretkeksi näyttää Silvian miehelle, että Silvia pärjää. Kaikissa juonenkäänteissä pääosaa näyttelee kuitenkin huonekasvit, jotka tuovat huumorille vielä oman lisämausteen. Samaan aikaan kirjassa kuitenkin käsitellään vaikeita perhesuhteita ja niiden ratkomisia, tietenkin humoristisella ja huonekasvilähtöisellä tavalla.
Kirja on ehdoton lukuvinkki viherkasviharrastijille mutta niistä tietämättömätkin saavat tästä kirjasta paljon irti. Jatko-osa Silvian tarinalle oli erittäin toivottu mutta omalle kohdalle tuli tunne, että enempää jatko-osia ei tarvita. Tästä eteenpäin jatko-osissa on kaksi vaihtoehtoa: onnistuminen samaan humoristiseen henkeen tai hieman itseään toistava huumori joka ei enää välttämättä uppoa. Kahden kirjan kohdalla Silvian tarinalle saatiin jo kuitenkin onnellinen ja toimiva loppu, jonka suhteen ei tarvitse ottaa riskejä uusien jatko-osien muodossa.
Kirjan tiedot:
Julkaisuvuosi 2023
Sivumäärä 266 s.
Kustantaja Kustannusyhtiö Otava Oy
ISBN 978-951-1-45515-8
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 