Instagramiani seuraavat tietäävät, että olen täysin hullu viherkasvimuija. Meidän 80 neliön koti pursuilee kasveja ja kamppailen tilanpuutteen kanssa. Tämän hetkinen huonekasviluku on noin 60 ja lisää vain tulee! Huonekasveja meillä on useita eri lajikkeita ja keräilenkin eri huonekasveja kuin postimerkkejä. Mitä eksoottisempi, sen parempi! Kotoa löytyy myös kuitenkin perinteisiäkin huonekasvilajikkeita ja jotain lajia on useampi kappale.
Yksi lajike, johon olen tällä hetkellä hurahtanut, on kumiviikunat (Ficus Elastica)! Tunnetaan myös nimellä kumipuu tai fiikus. Itse en tosin tykkää käyttää nimeä fiikus, sillä fiikuksia on satoja erilaisia lajeja. Kumipuu tai kumiviikuna antaa samantien osviitan siitä minkänäköinen laji on kyseessä.
Itä-Intian ja Malesian alueelta kotoisin oleva kasvi kasvaa luonnossa jopa useiden kymmenien metrien korkuiseksi. Kotioloissa kasvutekijöitä rajoittaa olosuhteet, joten kumiviikuna jää yleensä 60-150 senttimetrin korkuiseksi. Lehdet ovat kooltaan noin 25 senttimetriä pitkiä ja 15 senttimetriä leveitä. Nuoret lehdet ovat kääriytyneet suojuslehden sisään, joka varisee pois aikanaan. Suomessa kumiviikuunaa on kasvatettu jo 1800-luvulta alkaen ja sen valkoista maitiaisnestettä on käytetty kumiteollisuudessa mistä kasvin nimikin antaa osviittaa.
Itseltäni löytyy kotoa tällä hetkellä kolme kumiviikuunaa, perinteinen vihreälehtinen sekä kaksi variegata-versiota, vaalea ´Tineke´ sekä punainen ´Ruby´. Vihreä kumiviikuna on pistokkaasta kasvatettu mutta Tineke sekä Ruby ovat kaupasta ostettuja ja odottavat vielä ruukkuun pääsyä.
Ihastuin kumipuihin niiden helppohoituisuuden ja nopeakasvuisuutensa takia. Kumipuu sopeutuu nopeasti uuteen kasvuympäristöön (värikkäiden lajien tosin sanotaan olevan vaateliaampia) ja on kiitollinen pienestä. Sille riittää runsas hajavalo, 16-25 astetta lämpöä ja sopiva kosteus. Kumiviikunaa kastellessa pintamulta saa kuivahtaa kasteluiden välissä mutta kokonaan multa ei saisi kuivahtaa. Kumiviikuna nauttii kosteudesta joten sitä voi suihkuttaa aika ajoin tai pyyhkiä lehtiä kostealla liinalla. Kumiviikuuna on myös huoneilmaa puhdistava kasvi!
Nuoren kumipuun mullat voi vaihtaa joka kevät tai joka toinen kevät. Isomman kumipuun mullanvaihto käy jo haastavaksi koonsa puolesta, joten siitä voidaan vaihtaa vain pintamulta. Kasvukaudella keväästä syksyyn kumipuuta lannoitetaan kerran viikossa ja talvella kerran kuukaudessa. Liian tiheä tai harva kasteluväli ja vetoisa paikka saavat kumipuun ottamaan itseensä, jolloin se pudottaa lehtensä. Liika paahde saa lehdet ruskettumaan ja liian vähäinen valo taas kellastumaan.
Kumipuuta on helppo lisätä pistokkaasta latvomalla sen latva. Latvan latvomisen myötä kasvi haaroittuu ja kasvaa enemmän pensasmaiseksi. Latvottaessa kumipuu erittää runsaasti valkoista maitiasnestettä joka voi ärsyttää ihoa. Maitiasneste pyyhitään pois ja pistokas juurrutetaan vesilasissa. Kumipuun juurruttaminen on myös kasvun tavoin nopeaa hommaa, sillä juuret tulevat noin kahdessa viikossa. Latvominen ja uudelleenistutus kannattaa suorittaa myöhään keväällä kun kasvukausi alkanut mutta oma kokemus paljastaa, että pistokkaan ottaminen onnistuu myös talvella.
Pienestä kumipuu ei kuitenkaan tunnu hätkähtävän. Oma vihreä kumipuuni on selvinnyt lähes moitteetta jo kahdesta pimeästä talvesta ilman lisävaloa, olemattomasta lannoituksesta, kastelu on ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja ruukkukin oli pitkään liian pieni. Vaikka kumipuuni osoittikin hieman mieltään ja tiputti lehtiänsä viime talvena, on se kasvanut kuitenkin hienosti ja suunnittelen sen latvomista ensi keväällä. Tällä hetkellä vihreä kumipuu on sijoitettu hajavaloon patterin viereen suojaan vedolta ja värilliset lajikkeet ovat keittiössä ainakin siihen asti, että ne saavat uudet ruukut.
Coconut Gastro somessa:
coconutgastro.com 