Me muutetaan Lappiin!

Terveisiä muutto- ja elämänsotkujen sekä pahvilaatikoiden seasta! Elämä on heittelehtinyt ja sen vuoksi en edes ole ajatellut kirjoittelua. Tai itseasiassa olen, potenut paljonkin syyllisyyttä siitä kun en ole saanut aikaiseksi. En aio asiaa tarkemmin avata mutta meitä kohtasi kuitenkin pieni epäonni elämässä, jonka selvittely on vienyt aikaa ja ennen kaikkea voimia. Kyse ei ole kuitenkaan onneksi mistään vakavasta mutta sattui vain hieman ikävään saumaan. Kukaan ei ole loukkaantunut, kuollut tai sairastunut. Huono tuuri kohdistui omaisuuteen ja tappio on vain onneksi taloudellista – ja sekin onneksi loppupeleissä hyvin pientä. Taloudellisesti takkiin otto aina tilanteesta huolimatta on kovin ikävää mutta ajattelen asian vain, että raha on vain rahaa ja sitä saa menetetyn tilalle lisää. Tämän vuoksi viikon ruokalista -postauksetkin on jäänyt tauolle mutta ei hätää, postaukset jatkuvat ensi kuussa kunhan muutto on saatu maaliin.

Kuten jo mainitsin, meillä on muuttotouhut valloillaan. Me ollaan pitkän aikaa halunneet elämältä jotain erilaista kuin mitä pääkaupunkiseudulla on meille tarjota. Haaveenamme on ollut luopua lähes kaikesta mitä nykyisin omistamme, asua halvemmin ja tilavammin pienemmällä paikkakunnalla, jossa on vähemmän ihmisiä ja enemmän luontoa ympärillä. Unelmoimme kiireettömästä elämästä, jota päätimme lähteä toteuttamaan. Sen vuoksi sanouduin irti työpaikastani, josta pidin kovasti, mutta se valitettavasti otti enemmän kuin antoi. Työpäivät saattoivat olla tosi kiireisiä ja raskaita, vuorot hyvin sekalaisia (illasta aamuvuoroon oli melko vakio), vapaapäiviä vähän siellä sun täällä. Työmatkoihin kului kaksi tuntia päivästä, joka tarkoitti sitä, että herätyskello soi ennen viittä. Olin työpäivien jälkeen jatkuvasti väsynyt ja tuntui, että vapaapäivinä ei enää palaudu. Lisäksi pääkaupunkiseudun asuinkustannukset ovat järjettömät ja kaikki eläminen sekä tekeminen maksaa muutenkin enemmän kuin muualle Suomessa.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, meidän tie vie nyt pääkaupunkiseudulta 900 kilometrin päähän Rovaniemelle. Kumpikaan meistä ei ole kotoisin Rovaniemeltä, meillä ei ole siellä sukulaisia, ystäviä tai tuttuja, emmekä tunne sieltä ketään entuudestaan. Itseasiassa toinen meistä ei ole siellä koskaan edes käynytkään, toinen pikaisesti noin 15 vuotta sitten, joten hyppäämme täysin tuntemattomaan ja meille se on onnenpotku sekä jännittävä seikkailu. Saimme asunnon, jossa on yksi huone enemmän ja maksamme siitä lähes puolet vähemmän kuin nykyisestä pienestä kaksiostamme, jossa makuuhuone toimii työhuoneena. Uudessa asunnossa siis saamme vihdoinkin erikseen makuu-, työ- ja olohuoneen sekä keittiön kun nykyisessä asunnossa yhdestä huoneesta löytyy keittiö, olohuone sekä makuuhuone! Oma työmatkani lyhenee yhdestä tunnista suuntaansa 15 minuuttiin. Lisäksi meille tarjoutuu lukemattomat määrät ulkoilu- sekä muita harrastemahdollisuuksia koskemattomassa luonnossa, joka pääkaupunkiseudulla vain vähenee ja vähenee. Monet ulkoilualueet täällä ovat tehtyjä ja täynnä ihmisiä, joista osa valitettavasti ei osaa kunnioittaa luontoa. Muuton myötä asuminen halpenee ja tahti hiljenee ja sitä on kaivattu.

Tällä hetkellä olenkin nyt lomalla ja aika on mennyt muuttotouhuissa sekä asioiden järjestelyssä. Meidän muuttokuorman pitäisi mahtua yhteen henkilöautoon, joten karsittavaa riittää! Syitä miksi päädyimme luopumaan melkeinpä kaikesta ja lähteä kohti tuntematonta vain muutamalla pahvilaatikolla on useita. Yksi merkittävimpiä oli se, että muuttofirma tulisi kalliimmaksi kun tavaroiden osto uudelleen. Toinen oli se, että meillä on aivan liikaa kahdelle hengelle tavaraa ja osa on tavaroista on seurannut meitä jo vuosia mukana. Meillä on muun muassa kahdet astiastot, koska olemme molemmat asuneet omillamme. Osa huonekaluista on yhdessä hankittuja, osa toisen edellisestä asunnosta, osa toisen ja loput saatuja tai roskalavalta dyykattuja. Jos elämässä kääntyy täysin uusi sivu niin tehdään se sitten kunnolla! Lisäksi tavaroiden reipas karsiminen opettaa sen, että mitä ihminen oikeasti tarvitsee, joka opettaa olla keräämättä tavaraa mitä ei oikeasti tarvitse.

Kaikesta luopuminen voi kuulostaa ekologisesta näkökulmasta huolestuttavalta. Mihin kaikki tavara sitten päätyy? Oma arvomaailma ei salli kaiken tavaran heittämistä suoraan roskalavalle, joten pyrimme mahdollisimman suurimmalle osalle tavaroista antamaan uuden kodin tavalla tai toisella. Myynti- ja lahjoituskelvottoman ja kenellekään kelpaamattoman tavaran loppusijoituspaikka on Sortti-asema, eikä lähimetsikkö. Tällä hetkellä myymme ehjiä sekä hyväkuntoisia huonekaluja ja osa onkin mennyt kaupaksi. Pienempää tavaraa, minkä myymisen näemme hieman turhana tavaroiden arvon puolesta, lahjoitamme ensisijaisesti tuttaville, jotka haluavat uusia astioita, vaatteita tai kodin sisustustavaraa. Omista kirjoistani lahjoitin melko suuren määrän entiselle työpaikalle, eli sairaalalle, potilaiden luettavaksi. Aiemmin lahjoitin jo myös vaatteitakin sairaalan päivystykselle, joita voidaan tarvittaessa antaa kotiutuville potilaille siinä tapauksessa jos päivystykseen tullessaan heidän vaatteita on jouduttu leikkaamaan tai jos ne ovat vain olleet niin likaisia, että ne on ollut pakko hävittää. Tavaroita, joita emme saa myytyä tai lahjoitettua eteenpäin, annamme Kierrätyskeskukselle ja sitä mitä ei edes sinne hyväksytä, joudumme viemään Sortti-asemalle.

Ajattelen, että olen itse hankkinut tavaran ja jos tahdon siitä eroon, olen myös vastuussa sen oikeaoppisesta hävittämisesta. Tavaroiden hävittäminen voi olla kuitenkin myös hankala juttu. Vaikka tarjoaisit sitä ilmaiseksi, se ei välttämättä kelpaa kenellekään, jolloin vaihtoehdoksi jää sitten roskalava, joka tuottaa itselleni huonon omantunnon. Tavaroiden luopumisessa ei kuitenkaan välttämättä ole kyse aina siitä, että saat kaiken kierrätettyä vaan siitä, että olet edes yrittänyt ja nähnyt vaivaa sen eteen vaikka lopputulos ei olisikaan täysin onnistunut.

Uudessa kodissamme haluamme suosia ensisijaisesti kierrätettyä mutta ne mitä päädymme ostamaan uutena, niin haluamme olevan kestäviä. Siksi ostammekin uuteen kotiimme kalusteita ja tavaroita pikkuhiljaa ja harkiten, jotta kaikki hankinnat olisivat viisaita, pitkäaikaisia ja ennen kaikkea mahdollisimman ekologisia. Kaikkein eniten haluan välttää hankinnoissa muovia, kertakäyttöisyyttä sekä lyhyen aikavälin ratkaisuja.

Oletko sinä joskus tehnyt totaalisen elämänmuutoksen? Mitä siitä seurasi? Kerro tarinasi kommenteissa!