Palstakausi alkoi ja kauden alku osui jälleen kuun vaihteeseen. Toukokuun viimeisenä päivänä maa käännettiin, paikat merkattiin ja viljelemään pääsi viikonloppuna. Tänä vuonna poikkeuksellisesti jouduin tekemään maanmuokkaushommat yksin, sillä mies oli kipeänä eikä voinut osallistua. Kävin lauantaina helteessä kaivamassa penkit ja sunnuntaina istutin taimia sekä kylvin siemeniä. Maanantaina käytiin miehen kanssa vielä kastelemassa palsta ja oli onni, että käytiin! Kotiin päästessä nimittäin kurkkuun alkoi tulemaan epämiellyttävä tunne ja limaa kertymään sieraimiin. Sain sitten itsekin kesäflunssan. Koko kulunut viikko on mennyt flunssan kourissa vaikeroiden sekä murehtien palstan kastelua sillä molemmat oltiin sellaisessa kunnossa ettei puhettakaan, että oltaisiin kyetty kantamaan vettä joesta palstalle. Onneksi kuitenkin sade- ja ukkoskuurot pyyhkivät Rovaniemen yli ja kastelu hoitui sillä muutamaksi päiväksi eteenpäin.
Tänä vuonna palstalla on enemmän kasvatettavaa kuin aiempina vuosina. Mukana on vanhoja tuttuja mutta paljon myös uusia. Lajikkeita oli niin paljon, että meinasi tehdä tiukkaa saada kaikki mahtumaan palstalle ja jouduinkin esimerkiksi suosiolla toteamaan, että salaatit kasvatetaan parvekkeella. Tilaa ei vain palstalla ole. Muutama taimi jäi myös yli mutta se ei haittaa. Kävimme nimittäin perjantaina katsastamassa palstan tilanteen sadekuurojen jälkeen ja sade oli piiskannut sen verran kovaa, että muutama taimi ei selvinnyt vaikka päällä oli harso. Istutan siis menehtyneiden taimien tilalle ylimääräiset taimet. Mietimme myös kovasti ratkaisua jänisongelmalle ja tulimme siihen tulokseen, että halpa ja yksinkertaisin ratkaisu on harso siihen saakka kunnes taimet ovat lähteneet kasvuun ja saaneet pituutta jolloin ne ei toivon mukaan enää jäniksiä niin kiinnosta.
Mitä kaikkea tänä vuonna palstalla sitten on? Alhaalta löydät lisää tietoa kasvatettavista sekä niiden lajikkeista:
Fenkoli on uusi tulokas ja lajikkeena on ’Finale’ joka on varma lajike pohjoiseen ilmastoon. En juurikaan syö fenkolia mutta syynä on ollut enemmän hinta.
Jättikurpitsa on lajikkeeltaan ’Jaune de Paris’ ja täysin uusi sekä hauska kokeilu mutta myöhemmin mietin, että mihin lähdinkään. Jättiläiskurpitsa tarvitsee nimittäin paljon tilaa ja kaivoinkin sille leveän alueen ja pelkään että sekin on vielä liian pieni. Lisäksi jättikurpitsa voi kasvaa metrin korkuiseksi, painaa yli sata kiloa ja köynnöstä saattaa olla metrien edestä. Aika näyttää tuliko tästä kokeilusta suutari vai menestys.
Kaaleja on tänä vuonna kasvamassa keräkaali ’Brunswijker’, kukkakaali ’Erfurt’, lehtikaali ’Half Tall’, Palmukaali ’Nero di Tosca, sekä ruusukaali ’Long Island’. Uusia lajikkeita tänä vuonna ovat keräkaali sekä palmukaali.
Kesäkurpitsa ’Black Beauty’ osoittautui viime vuonna hitiksi yli kahden kilon kurpitsoillaan ja sitä on tänäkin vuonna. Lisäksi otin kokeiluun myös toisen lajikkeen ’Delicata’, jolla on vihreän ja kerman sävyiset raidat.
Avomaankurkkua olen myös aikaisemmin yrättänyt kasvattaa mutta edeltävä lajike ’Partner F1’ ei vain ole ottanut lähteä kasvaakseen. Tai itseasiassa, se kasvaa ja kuolee hetken päästä. Tänä vuonna otin rinnalle kokeiluun ’Profi F’ -lajikkeen ja se kasvattikin niin vahvan näköiset taimet, että ne pääsivät maahan. Nyt vielä odotetaan, että tuleeko satoakin. Kyseinen lajikkeen sanotaan olevan varhainen, tasaisesti satoa tuottava ja kurkut sopivat tuoreena käytettäväksi sekä säilöntään. Lisäksi lajike on partenokarppinen eli tekee vain emikukkia jolloin pölytystä ei tarvita.
Mangoldia olen muutama vuosi takaperin kasvattanut parvekkeella mutta nyt laitoin sitä palstalle. Mangoldi toimii itselläni pinaatin korvikkeena, jonka kasvatuksessa en vain ole lukuisista yrityksistä onnistunut. Lajikkeena on ’Fordhook Giant’, joka on kulttuuriperintölajike vuodelta 1750. Kylvin mangoldin suoraan maahan.
Myskikurpitsa on kanssa uusi kokeilu. ’Waltham Butternut’ on myös kulttuuriperintolajike vuodelta 1944. Jännityksellä odotan, että minkälaiset kurpitsatalkoot meillä on tiedossa, sillä taimia on kuusi. En nimittäin yhtään ajatellut, että yksi taimi saattaa (ja tekeekin) useita kurpitsoita.
Pak Choi on kanssa uusien kokeilujen joukossa. Pak Choin sanotaan olevan helppo kasvatettava ja nyt nähdään kuinka käy. Pidän Pak Choista mutta harvemmin ostan kaupasta hinnan vuoksi. Lajikkeena on ’Joi Choi’.
Palsternakkaa yritin kasvattaa viime kesänä mutta sain melko onnettomia juureksia. Luulen, että palsternakat kasvoivat liian tiheään. Tänä vuonna valitsin lajikkeeksi ’Gladiator F1’, jonka pitäisi olla nopeakasvuinen. Kylvin siemeniä hieman harvempaan tänä vuonna ja tarvittaessa harvennan vielä itämisen jälkeen.
Pavut ovat myös tänä vuonna uusia kokeiluja. Liotin ensin pavun siemeniä kotona ja kylvin sen jälkeen maahan. Tänä vuonna kasvatan soijapapua ’Fiskeby V’, härkäpapua ’Superguadulce’ sekä borlottipapua ’Borlotto Lingua di Fuoco 2’. Soija- ja härkäpapu ovat kulttuuriperinnelajikkeita ja ennestään tuttuja mutta borlottipapuja en ole koskaan maistanut.
Palsta ei ole mitään ilman perunoita. Kun kerran kasvattaa itse perunoita, ei paluuta enää ole. Perunat kasvatan siemenperunoista, joita idätän muutaman viikon ajan ennen maahanlaittoa. Kilon siemenperunapussi on tuottanut mukavasti meille perunoita ja lajikkeena meillä on Timo. Lajike on varmaan Suomen viljellyin peruna, varhainen, satoisa ja se soveltuu monipuolisesti ruoanlaittoon. Kyseinen lajike on valikoitunut enintään siksi, että se on ollut aikalailla ainoa lajike, jonka siemenmukuloita on saanut kilon pussissa täällä päin. Viisi kiloa siemenperunoita on meille aivan liikaa.
Porkkanaa olen myös yrittänyt kasvattaa joka vuosi mutta menestys on huonoa. Ensimmäisenä vuonna sain itämään, toisena vuonna sain jo muutaman onnettoman porkkanan joten tänä vuonna täytyy tulla jo satoa. Tänä vuonna panostin lajikkeiden valintaan ja päädyin kokeilemaan kahta erilaista. ’Aron F1’ on varhainen kesälajike kun taas ’De Saint-Valery’ on syyslajike sekä kulttuuriperintölajike. Kylvin siemeniä runsaasti maahan ja harvennan siementen itäessä.
Punajuuren menestys on ollut samankaltainen aiempina vuosina kuin porkkanan ja tämänkin kohdalla kiinnitin huomiota nyt lajikkeeseen. ’Crosby’ on kulttuuriperinnelajike, nopeasti kasvava ja varastointiin sopiva lajike. Nuoret lehdet voi syödä sellaisenaan, joten harvennan myös punajuuria tarvittaessa ja hyödynnän lehdet salaateissa.
Sipulit ovat menestyneet joka vuosi ja oman maan sipuleita on syöty yleensä jouluun saakka. Sipulit olen kasvatannut istukkasipuleista, joita ensin liuotan vedessä ja sen jälkeen pyöritän tuhkassa naattihomeen estämiseksi. Tänäkin vuonna on yksi penkki keltasipulia ja toinen penkki punasipulia.
Sokerihernettä kasvatin ensimmäisenä palstavuotenani erittäin satoisella lopputuloksella. Tänä vuonna lähden tavoittelemaan vähintään yhtä hyvää satoa ’Corne de bélier’ -lajikkeella joka on kulttuuriperinnelajike 1860-luvulta. Liotin sokeriherneen siemeniä myös muutaman tunnin vedessä ennen maahankylvöä.
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 