Mikään ei ole varmaan Suomessa niin parjattu rikkakasvi kuin voikukka. Luonnonyrttien ja -kasvien hyödyntäjälle se on kuitenkin suurenmoinen aarre sillä sitä löytyy lähes joka paikasta ja kasvin kaikkia osia voi hyödyntää ruoanlaitossa. Oma ehdoton suosikkireseptini voikukasta on siirappi jota myös toisinaan vegaanin hunajaksi kutsutaan. Siirappi on mitä suurinta herkkua ja tein sitä kaappiin melko ison varaston mistä riittää ruokalahjoihin ja talvea varten runsaasti.
Sitkeä rikkaruoho täynnä ravinteita
Suomessa voikukkien sukuun kuuluu noin 500 lajia. Voikukan lehdet kasvavat 5-25 senttimetrin korkuiseksi, joskin oivalliset kasvuolosuhteet voivat auttaa kasvia kasvattamaan vieläkin isommat lehdet. Lehdet muodostavat tiheän ruusukkeen joka tukahduttaa muita kasveja tehden näin siitä parjatun rikkakasvin yhdessä sitkeän juurakon ja apomiktisen lisääntymistavan kanssa. Voikukan varsi on 4-50 senttimetriä korkea, sileä ja sisältä ontto.
Voikukan kasvupaikat ovat sidoksissa ihmiseen sillä se kasvaa usein paikoissa jotka ovat ihmisen muokkaamia. Nurmikot, polkujen sekä teiden varret, joutomaat ja niityt ovat oivallisia paikkoja löytää voikukka-apajat. Voikukka on kasvupaikastaan melko vaatimaton ja sitä voi tavata myös ihan luonnonmukaisilla kasvupaikoilla.
Voikukkaa on käytetty ruokana sekä lääkkeenä ja siitä voi hyödyntää kaikki osat. Rohdoskasvina voikukkaa on käytetty maksan toiminnan aktivoimiseen, sappikiviin, virtsan erityksen lisäämineen, suoliston aktivointiin, kuumeen laskemiseen, ruokahaluttomuuteen, ilmavaivoihin, nivel- ja lihaskipuun sekä ihottuman ja mustelmien hoitoon. Kosmetiikassa voikukalla on ihoa puhdistavia ja kirkastavia ominaisuuksia ja sitä käytetään kasvovesissä, ihoöljyissä, naamioissa, kasvohöyrytyksissä sekä kylvyissä. Lehdet sopivat salaatteihin, keittoihin, muhennoksiin ja kuivattuna yrttijuomiin. Voikukan nuppuja voidaan käyttää salaateissa kapriksen tapaan tai niitä voidaan marinoida. Terälehdet sopivat siirapin sekä juomien valmistukseen. Voikukan juuria on käytetty sotien aikaan se sen jälkeen pula-aikana kahvinkorvikkeena. Voikukka sisältää runsaasti C- ja A-vitamiinia, kalsiumia, rautaa sekä kivennäisaineita.
Parhaimmillaan voikukat ovat alkukesästä. Keväällä kannattaa kerätä ennen kukintoa lehtiä sillä loppukesän voikukat ei sovellu salaattikäyttöön. Parhaimmat lehdet saat varjopaikoilta sillä varjossa kasvaneet sileäreunaisemmat lehdet ovat vähemmän karvaita kuin auringossa kasvaneet. Kukan nuput ovat parhaimmillaan kun ne ovat vielä maanrajassa lehtiruusukkeet keskellä. Kukat puolestaan kannattaa kerätä juuri puhjenneina. Voikukan juuret kaivetaan maasta joko keväällä ensimmäisten lehtien ilmaannuttua tai myöhään syksyllä kun lehdet ovat jo lakaistuneet. Voikukkaa voi huoletta kerätä jokaisen oikeuksien turvin mutta valitse paikka joka ei ole luonnonsuojelualueella tai toisen pihaa-alue. Valitse hieman kaupungista syrjäisempi paikka joka on käsittelemätön sillä voikukka kerää raskasmetalleja.
Voikukkasiirappi
3 l voikukan kukkia
1 l vettä
1 kg sokeria
Jätä kerätyt kukat tunniksi pyyhkeen tai talouspaperin päälle hyönteisistä puhdistumiseksi.
Nypi kukista terälehdet ja huuhtele siivilässä juoksevan veden alla. Nyppiessä kannattaa välttää, ettei joukkoon päädy vihreitä osia sillä ne kitkeröittävät siirappia.
Mittaa kattilaan terälehtien kanssa vesi ja keitä 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä noin 20 minuuttia.
Siivilöi terälehdet nesteestä harson läpi ja puristele ylimääräinen neste voikukkamassasta mukaan.
Mittaa nesteen joukkoon sokeri. Keitä seosta noin tunnin ajan antaen seoksen poreilla hiljakseen. Mitä pidempään keität seosta, sen paksumpaa siirappia saat.
Purkita siirappi puhtaisiin lasipurkkeihin. Siirappi säilyy avaamattomana huoneen lämmössä kuukausia, avattuna jääkaapissa.
VINKKI! Kokeile puristaa joukkoon sitruunan tai appelsiinin (tai vaikka molempien) mehua jolloin saat siirappiin lisää makua.
Coconut Gastro somessa:
Coconut Gastro 